the 15th

Tänään syön kevyemmin, koska illalla kuluu varmasti jonkin verran alkoholia. Kiiwejä söin aamupalaksi ja sain yllättäen allergisia oireita. Kieltä rupesi polttelemaan ja säikähdin, että tukehdun. Onneksi se meni kuitenkin aika nopeasti ohi. Muuten meinasin juoda lähinnä kahvia ja vettä. Puuroa voisin ehkä kohta syödä. Eiliset ylimääräiset nesteet ovat kadonneet, joten ihan turhaan taas stressasin. Höpsö minä. Tein melkein heti herättyäni reisilihasliikkeitä, sata toistoa per jalka.

Välipäivä sittenkin

Ajattelin sittenkin pitää tänään sen vapaapäivän lenkkeilyn suhteen. Tulee varmasti illalla käveltyä ympäriinsä aika paljon, kun lähden baarikierrokselle pitkästä aikaa. Korvaan tämän päivän huomenna (jos pystyn heh) tai sunnuntaina. Maanantaina olisi sitten punnituksen aika.

Odotan iltaa. Uskon, että hauskaa tulee!

Söin liikaa vesimelonia, nyt turvottaa

Niin kuin otsikkokin jo kertoo niin sellaiset ovat nyt tämänhetkiset tunnelmat. Läskiolo tuli kulman takaa varoittamatta, kun sovittelin huomisia bilevaatteita. Ajattelin lähteä huomenna baariin kavereiden kanssa, kun Ilosaaren jätän rahatilanteen vuoksi väliin.

Ahdistaa. Helvetti. Nyt taas tuntuu, että kaikki tämä lenkkeily ja muut jutut ovat turhia, koska en kuitenkaan laihdu. Ääh, mitä mä oikein kuvittelen? Että pum ja kaikki ylimääräiset seitsemän kiloa ovat parin aktiivisen viikon jälkeen tipo tiessään? Okei, nyt lopetan tämän marmattamisen ja jatkan samaan malliin. Aiemmatkin laihdutusyritykset ovat juuri kaatuneet tähän kärsimättömyyteeni ja tällä kertaa en sorru samaan virheeseen.

the 14th

Jouduin heräämään tänään poikkeuksellisesti jo seitsemältä, koska piti käydä asioilla. Lenkille lähdin jo ennen kymmentä ja kaksitoista kilometriä tuli taas täyteen. Onneksi ei satanut, vaikka aluksi näytti aika toivottomalta. Tuntuu, että omatunto alkaa kolkuttamaan, jos en saa tuota nykyistä tavoitematkaani täyteen. Kun jaksan huomisen niin voin hyvällä omallatunnolla pitää lauantain ja sunnuntain vapaata lenkkeilystä. Aamupalaksi sujahti tuttuun tapaan kahvi sekä viili ja lenkin jälkeen napostelin nektariinin.

Yllätin eilen itseni ja tein 50 vatsalihasliikettä. Pitäisi tässä ajan kuluessa saada tuo määrä tuplaantumaan, mutta en nyt ala hätäilemään sen suhteen. Pikku hiljaa.

Iltaisin olen saanut pidettyä näppini hyvin erossa ruuista, ainakin toistaiseksi. Ehkä keho alkaa huomata, että se tulee täydellisesti toimeen ilman turhaa mässyttelyäkin.

the 13th

Sain tehtyä käsipainoilla ne liikkeet, sata toistoa per käsi. En ymmärrä, miksi olen aiemmin tyytynyt tuohon 50 toistoon, kun ihan helposti jaksan tehdä tuon sata toistoa.

Ruuaksi söin taas kaurapuuroa, viilin ja banaanin. Illemmalla ajattelin nauttia tonnikalaa. Joo myönnetään, että nämä mun syömiseni on aika yksitoikkoisia, mutta kun puuro on yksinkertaisesti niin hyvää! Tulen sillä ihan hyvin toimeen ja onhan tässä jo possuteltu ihan tarpeeksi.

the 12th

Aamulla herätessäni ehdin jo melkein masentua, kun ilma näytti siltä, että lenkki jää tänään väliin. Sade kuitenkin loppui ja suurin piirtein riemusta hyppien säntäsin ulos. Ensimmäisellä kierroksella tihuutti onneksi vain vähän, mutta toisella kierroksella kastuin läpimäräksi. Ei haitannut, sillä se oli vaivan arvoista. Ennen lenkkiä kului pari kuppia kahvia ja puoli kiloa kiiwejä. Lenkin jälkeen kuppi kahvia ja viili.

Sain tehtyä myös reisilihasliikkeitä molemmilla jaloilla 50 toistoa. Nyt olo on ihanan kevyt ja kiinteytymistäkin on jo havaittavissa. Tunnen itseni jopa hieman pidemmäksi nyt, kun on saanut turhia nesteitä kehosta pois. Ehkä jaksan tehdä tänään vielä käsipainoharjoitukset.

Perfection

Olen aina yrittänyt välttää mallien ihannoimista ja toisaalta vain harva malli on mielestäni kaunis. Luulen, että välttely johtuu lähinnä kateudesta, sillä sisimmässäni haluaisin olla pitkäjalkainen honkkeli. Suosikkimallini on ehdottomasti aina ollut Daisy Lowe. En ymmärrä miksi, enkä osaa selittää, mutta minusta hän on yksinkertaisesti täydellinen.

the 11th

Tämänpäiväinen lenkki tuntui yllättävän raskaalta, varsinkin ensimmäinen kierros. Toisella kierroksella olo helpottui hieman, mutta oikea reisilihas vihoitteli edelleen. Pääasia on, että pääsin tavoitteeseeni eli 12 kilometriin.

Aamupalaksi viiliä, mutta tällä kertaa korvasin myslin (joka myös loppui) ruishiutaleilla. Tavallisesti juon kaksi kuppia kahvia aamuisin, mutta nyt join vain yhden. Lenkiltä tultuani join ainoastaan kupin kahvia ja välipalaksi söin kolme kiiwiä, pari nektariinia ja viilin. Ruuaksi syön varmaan tänään taas kaurapuuroa, sillä olen jäänyt siihen auttamattomasti koukkuun. Se on hyvää, terveellistä sekä sopivan kevyttä.

Repsahdus

Otsikko kuulostaa pahalta, mutta onneksi kyse ei ole kuin vaa'alla käynnistä. Oli iiihan pakko käydä tänä aamuna vaa'alla. Tuntuu, että kun katson itseäni peilistä niin mitään muutosta ei näy ja se ahdistaa. No eihän tätä ole ehtinyt kuluakaan kuin viikko, mutta kuitenkin. En kadu yhtään tuota repsahdustani, näkymä oli ihan mukava 55.2kg. Suunta on siis alaspäin niin kuin sen pitääkin olla. Laitan lukeman ensi viikon maanantaina edistyslistaani, jos se siis vielä on tuo sama. Saa se olla pienempikin.

Miksen voisi olla niin kuin silloinkin?

Tuntuu, että mitä enemmän liikun ja laihduttelen niin kaipaan entistä minääni. Vaikka tavoitteeni onkin terveellinen laihdutus niin en mahda mitään, että menneisyyden haamut kummittelevat.

Toissa syksynä sain laihdutettua itseni 47 kiloon. Ei kovin järisyttävä, koska olen niin lyhyt. Tuossa painossa olin kuitenkin onnellisempi kuin koskaan, enkä ole viime tai tänä vuotena ollut yhtä onnellinen kuin olin silloin. Liikunta oli hauskaa ja tuloksia tuli. Tunsin itseni kauniiksi, mutta lähipiirini sanoi minua sairaannäköiseksi. Enkä itse tajunnut sitä, olinhan hoikka ja kaunis.

Vaikka kuinka pyristelen vastaan niin en voi unohtaa kokemusta siitä, miltä tuntui olla alle 50 kiloinen. Mielestäni se sopi minulle muiden vastaväitteistä huolimatta. En mahda sille mitään, että nytkin haluaisin jättää ruokia väliin laihtumisen toivossa, vaikka se ei hyödytä mitään.

Great

Kahvi taisi tehdä mulle tänään tepposet. Söin normaalisti ruuaksi kaurapuuroa ja join kahvin sen jälkeen. Sitten yhtä äkkiä tuli pakottava tunne ja oli kumarrettava posliinipatsasta. Sinne meni puurot. Ihan käsittämätöntä. Kroppa yrittää selvästi estää mun ainoan ilon elämässä, kahvin nauttimisen. Tuli hieman huono olo ja päätin olla juomatta ilta kuuden kahviani. Nyt olen kiukkuinen, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, etten saa tarvitsemaani kofeiinimäärää.

the 10th

Mikään ei ole ihanampaa, kun palata onnistuneelta lenkiltä, käydä suihkussa, heilua kylpytakissa ja juoda kahvia. Tänään oli täydellinen sää lenkkeilyyn; pilvinen, mutta kuitenkin lämmin. Pisaraakaan ei satanut. Nyt huomasi kuinka helppoa lenkkeily oli viime viikkoiseen helteeseen verrattuna. Joka tapauksessa minun puolestani saisi edelleen porottaa, vaikka kieltämättä pilvinen päivä on aika piristävä.

Kävin siis perinteisen 12 kilometrin lenkin. Liikkuessani tunnen itseni ihanan kevyeksi, mutta kuitenkin voimakkaaksi. Endorfiinihumala, ah. Taidan käytellä tänä iltana vielä käsipainoja, reisilihasliikkeet jätän tällä kertaa puolestaan väliin. Vasemmassa reidessä tuntui välillä hivenen kipua, koska taisin reväyttää sen eilen. Pitäisi alkaa venytellä vähän huolellisemmin.

Sain tehtyä myös ne liikkeet käsipainoilla. Tuplasin tällä kertaa toistojen määrän ja lopulta sain tehdyksi molemmilla käsillä sata toistoa. Eikä se edes tehnyt kipeää.

Mittailua

Ihan kuin vaaka olisi lukenut ajatukseni, se nimittäin näytti tasan 56 kiloa! Juuri sitä mitä pitikin. Nyt vain pitää yrittää olla maltillisesti, liikkua, eikä sortua tyhmiin paastoihin. Lähden kohta puoliin lenkille ja pursuan sekä intoa että motivaatiota.

Mittailin myös hieman itseäni ja tulokset ovat seuraavanlaisia:
- rinnan ympärysmitta 83 cm
- vyötärö 68 cm
- lantio 94 cm
- reidet (leveimmältä kohdalta) 56 cm
- pohkeet (leveimmältä kohdalta) 37 cm
- käsivarret (hauiksen kohdalta) 25 cm

Tuntuu, että entinen vahvuuteni vatsan seutu, onkin nykyään pahin ongelma-alueeni. Lantion ympärysmitta ei ollutkaan niin kamalan valtava, kun mitä pelkäsin. Haluaisin saada sen tuohon 90 cm tienoille. Vyötäröön minun on selvästi panostettava, sillä mahan seudulle tavaraa näyttää kertyvän nykyään liiankin helposti.

Tästä on nyt hyvä jatkaa!

the 9th

Pidin eilen ja tänään palautumispäivät. Molempina päivinä tein kuitenkin reisilihasliikkeet 50 toistoa per jalka. Huomenna paluu arkeen ja lenkille mars.

Tänään olen syönyt kaurapuuroa, pari viiliä myslin kera ja mansikoita. Kahvia on taas tietysti kulunut enemmän kuin laki sallii, mutta sille en mahda mitään. Riippuvuus on ja pysyy.
Poikkeuksellisesti minun tekisi nyt mieli tupakkaa. Onneksi olen kotona, mikä rajoittaa tehokkaasti polttamista. Vaikka olenkin jo aikuinen niin vanhempani eivät tiedä satunnaisesta polttamisestani mitään. Enkä halua, että saavat tietääkään.

Hah. Olen oikea riippuvuuksien ruhtinas.

Ahdistuskohtaus

Vaikka kuinka yritän sanoa itselleni, että pudota painoa hitaasti niin silti koko ajan salaa toivon, että parissa viikossa paino putoaisi viidenkymmenen tienoille. Tiedän varsin hyvin, että sellainen ei ole terveellistä, mahdollista eikä pysyvää. Miksi sitten kidutan itseäni koko ajan?

Joka kerran, kun katson peiliin niin toivon, että sieltä minua katsoisi takaisin se 47kg tyttö, joka joskus olin. Miksi en voi vain tyytyä näihin pieniin muutoksiin, joissa olen onnistunut viimeisen viikon aikana? Viikolla hehkutin, mutta nyt ne tuntuvat mitättömiltä.

Aargh, olen liian kriittinen ja kärsimätön, kun kyseessä on oma vartaloni.

Kohti ensimmäistä punnitusta

Kyllä, minua jännittää ihan kamalasti huomenna tapahtuva vaa'alle meno. Pää huutaa vaan koko ajan, että "ne on vaan nesteitä" ja "ei liian nopeasti". Toivon, että oli kyse nesteistä tai ei niin se yksi kilo olisi jo askel eteenpäin. Haluan mennä hitaasti, mutta varmasti, kilo kilolta. Nopeus ei auta tässä lajissa, se on kyllä aiemminkin huomattu. Jos hyvin menee niin voisinpa laittaa vaikka vähän mittoja tänne, mutta katsotaan nyt huomiseen, että millainen fiilis sitten on.

Selvisin!

Ensimmäinen viikonloppu aikoihin, jolloin koin onnistumisen tunteita. Sain pidettyä itseni aisoissa herkuttelun kanssa ja motivaatio vain kohoaa. Kyllä minä pystyn siihen!