Miksen voisi olla niin kuin silloinkin?

Tuntuu, että mitä enemmän liikun ja laihduttelen niin kaipaan entistä minääni. Vaikka tavoitteeni onkin terveellinen laihdutus niin en mahda mitään, että menneisyyden haamut kummittelevat.

Toissa syksynä sain laihdutettua itseni 47 kiloon. Ei kovin järisyttävä, koska olen niin lyhyt. Tuossa painossa olin kuitenkin onnellisempi kuin koskaan, enkä ole viime tai tänä vuotena ollut yhtä onnellinen kuin olin silloin. Liikunta oli hauskaa ja tuloksia tuli. Tunsin itseni kauniiksi, mutta lähipiirini sanoi minua sairaannäköiseksi. Enkä itse tajunnut sitä, olinhan hoikka ja kaunis.

Vaikka kuinka pyristelen vastaan niin en voi unohtaa kokemusta siitä, miltä tuntui olla alle 50 kiloinen. Mielestäni se sopi minulle muiden vastaväitteistä huolimatta. En mahda sille mitään, että nytkin haluaisin jättää ruokia väliin laihtumisen toivossa, vaikka se ei hyödytä mitään.