Ahdistuskohtaus

Vaikka kuinka yritän sanoa itselleni, että pudota painoa hitaasti niin silti koko ajan salaa toivon, että parissa viikossa paino putoaisi viidenkymmenen tienoille. Tiedän varsin hyvin, että sellainen ei ole terveellistä, mahdollista eikä pysyvää. Miksi sitten kidutan itseäni koko ajan?

Joka kerran, kun katson peiliin niin toivon, että sieltä minua katsoisi takaisin se 47kg tyttö, joka joskus olin. Miksi en voi vain tyytyä näihin pieniin muutoksiin, joissa olen onnistunut viimeisen viikon aikana? Viikolla hehkutin, mutta nyt ne tuntuvat mitättömiltä.

Aargh, olen liian kriittinen ja kärsimätön, kun kyseessä on oma vartaloni.