Eriparia

Kenelläpä ei olisi viharakkaus-suhdetta oman kehonsa kanssa?

Rakastan siroja nilkkojani ja ranteitani. Ylävartaloni on hento ja se riitelee mielestäni alavartalon kanssa. Toisin sanoen pidän ylävartalostani sellaisena kuin se on, mutta alavartalooni en ole koskaan tyytyväinen. Vaikka olenkin aika lauta ja luiseva rintakehältäni niin jostain syystä rakastan sitä silti. Olen saanut jopa kehuja veistoksellisista solisluistani.

En edes muista aikaa, jolloin reiteni ja takapuoleni eivät olisi pistäneet silmääni. Omistan leveän lantion ja paksut jalat. Lihasta ja läskiä löytyy ihan kiitettävästi. Lihakset saavat pysyäkin, mutta läskin on lähdettävä. Suhtautumistani ei helpota yhtään, että jalkani ovat lyhyet verrattuna muuhun vartaloon. Sen takia tuntuu, että mitkään housut eivät istu tai näytä hyvältä. Ehkä tämä on vain omaa tyhmää analysointiani ja turhaa kriittisyyttä, sillä koskaan en ole kuullut negatiivista kommenttia esimerkiksi takapuolestani, päinvastoin.

Päähäni ei silti mahdu, miksi vartaloni on kasattu kuin kahdesta täysin erilaisesta ihmisestä. Valittelu ei auta. Pitää yrittää mennä eteenpäin näillä eväillä, mitä on ja olla tyytyväinen, että omistan suhteellisen terveen vartalon. Välillä tuntuu, että valitan turhasta, kun loppujen lopuksi kyse ei ole mistään vakavemmasta. Noh tottahan se taitaa olla, että ihminen harvoin on tyytyväinen siihen, mitä hänellä jo on.