the 2nd

Aamupäivällä venähti taas kaksi tuntia lenkillä, johtuu varmaan hyvästä säästä sekä uudesta musiikista. Oikeastaan olen nyt niin tylsistynyt, että tekisi mieli mennä taas lenkille, mutta taidan nyt rauhoittaa tämän illan. Säästän voimia huomiselle. Käsipainoilla taiteilin 50x per käsi. Illalla teen varmaan taas tutut reisilihasliikkeet.

Syömisen suhteen olen pärjännyt tähän mennessä ihan kohtalaisesti; kiiwejä, nektariinia, banaani, viili ja ohrapuuroa. Kahvinkulutukseni on jotain aivan uskomatonta, kerralla saattaa hujahtaa se neljä tai kuusi kuppia. Onneksi nautin kahvini ainoastaan rasvattoman maidon kanssa, muuten olisin lirissä, jos kupin mukana menisi pari sokeripalaa.

Kahvinjuontia minun pitäisi todellakin vähentää, sillä minua närästää melkein päivittäin ja vatsahapot nousevat suuhun. Tällä menolla ei hyvää seuraa, mutta rakastan kahvia! Tarvitsen sitä lähes koko ajan. En edes halua lopettaa tai vähentää sen juomista, koska se on jälleen yksi niistä elämän pienistä nautinnoista, jonka voin hyvällä omallatunnolla sallia itselleni.

Jos yksi ylpeydenaihe pitäisi valita niin se olisi ehdottomasti karkkilakkoni, joka on kestänyt kohta kaksi vuotta. Retkahtaminen tietäisi ikuista häpeää ja omatuntoni ei kestäisi. Onneksi osaan jo sen verran luottaa itseeni kerrankin, ettei niin käy. Ehkä ainut asia, jossa pystyn luottamaan itseeni.

Hitto. Koko ajan tekisi mieli punnita itsensä, vaikka varsin hyvin tietää, että se on turhaa. Viime viikon oli kamala turvonnut olo, mutta nyt se tuntuu pikkuhiljaa helpottavan. Ehkä kuvittelen. Pidän pääni ja maltan ensi maanantaihin, jolloin taas nousen vaa'alle.