the 6th

Herättyäni nautin aamukahvin ja lähdin lenkille poikkeuksellisesti ennen kymmentä. Olen huomannut, että aamuisin tapahtuva lenkkeily sopii mulle. Silloin olen virkeimmilläni, eikä ulos lähtemiseen ole niin suurta kynnystä kuin esimerkiksi iltapäivällä. Aikomuksenani oli käydä lyhyempi lenkki, mutta olin taas niin endorfiinihumalassa, että lenkki venähti kahdeksi tunniksi.

Minulla on siis vakio reitti, jonka pituudeksi luulin vajaa viisi kilometriä. Sain kuitenkin eilen kuulla, että yksi kierros onkin kuusi kilometriä. Olen tälläkin viikolla hölkännyt joka päivä peräti kaksitoista kilometriä, kaksi kierrosta. Kyseinen reitti on vielä hyvin epätasaista maastoa, sekä nousuja että laskuja on riittämiin.

Aloitin jälleen monivitamiiniporetablettien käytön, koska aktiivisuuteni on kasvanut, enkä todellakaan usko, että saan kaikki tarpeelliset vitamiinit ravinnostani. Voisiko siinä olla vastaus yhtä äkkiseen virkeyteeni?

Iltasyöpöttely on toistaiseksi pysynyt kurissa, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Nämä muutokseni ovat vielä kuitenkin sen verran lapsen kengissä. Vesimelonia, nektariineja sekä kaksi viiliä on tänään kulunut. Vettä varmaan monta litraa. Pääruuaksi ajattelin keittää mannapuuroa.

Vaa'alle tekisi edelleen mieli hypätä, mutta pidän nyt pääni. Luulen, että paino on jo voinut hieman laskea, mutta ne ovat vain nesteitä. Olo on kyllä mitä mainioin. Ei ole ikävä ahmimisen tuloksena tullutta tukkoista ja väsynyttä olotilaa.